Niin... Kaksi vuotta sitten juuri näihin aikoihin, koin elämäni ensimmäisen vauvakuumeen. Sekosin ja pakkoneuroottisesti se lapsi oli saatava ihan juuri silloin. Luin kaikki mahdolliset vauva palstat ja foorumit ja vahtasin ruumiini viestejä. Kunnon pakkomielle... aa ei ollut valmis vielä ja oli taatusti melko kauhuissaan. Ei tullut lapsia silloin ja rauhotuin vaiheeseen ei lapsia koskaan

Lapsiasia on minulle ollut varsin monenlaisia ajatuksia herättävä. Voi olla, etten edes voi saada lasta sairauksieni takia. Tai ainakaan se ei olisi kauhean järkevää.

Silloin vauvakuumeen velloessa kävin synnytyslääkärin juttusilla ja hänen mukaansa raskaus olisi periaatteessa mahdollinen. Kunhan verensokeri saataisiin terveelle tasolle (alle kuusi) ja psyykelääkitys mahdollisimman pienelle annostukselle.

Vaan miten minä hullu pärjäisin pienen avuttoman kanssa? Pamahtaisinko psykoosiin? Ei hyvä

Siksipä olen haudannut syvälle haaveeni