Olen kuvitellut olevani tervehtynyt. Tuo minun masennukseni, josta olen täällä kirjoittanut, olikin luultavasti lievä psykoosi. Ihmettelinkin, miten tuntuu niin oudolta, kun ei oikein tunnu miltään. Se oli hämmentää ja erittäin pelottavaa. Onneksi meni ohi ilman mitään erityistoimenpiteitä.

Sen ("masennuksen") jälkeen olenkin voinut tosi hyvin. Ystävien kanssa oli kunnon episodi mutta sekin rauhoittui. Emme tosin ole vielä nähneet mutta katsellaan nyt. Ei oikein huvittaisi, suoraansanoen. Koulussa on aivan mahtavaa! Nautin täysillä ja olen oppinutkin vaikka mitä :)

Tämä nyt tällainen pikaraportti, lähden nukkumaan. Palailen pikimmiten

Hyvää yötä!

Selvisin ilmeisesti säikähdyksellä: ystäväni eivät ainakaan tietääkseni ole löytäneet tätä blogia. Jatkossa olen sanoissani varovaisempi, en kirjoita muista kuin itsestäni. Vaikka kyllä mieli tekisi!

Kiitos kommenteistanne: TT Allan, Titta (sori, kun kirjoitin nimesi aluksi väärin) ja Ahmatti! Ilahdun kovasti kommenteista :)

Niin tämä on ollut tavallaan kakkosblogi, josta muodostui se varsinainen. Siinä ensimmäisessä en enää pystynyt ilmaisemaan itseäni vapaasti. Ystävilläni oli osoite: en voinut kirjoittaa mitään, mitä he eivät saisi tietää tai mitään negatiivista, sillä kaikkeen tartuttiin. Jos esimerkiksi olin kirjoittanut masennuksestani, tuli hetken päästä ihmettelyviestejä tai "lempeää" saarnaa kuinka ongelmat ratkaistaan. Eipä hirveästi enää tehnyt mieli kirjoitella, joten kirjoitin kaikkea happyhappy-tekotaidepostauksia ja paskaa. Mielistelin ja kehuin... ja arrgh...

No se blogi on nyt haudattu kokonaan. ja kirjoitan tänne. Tämä on hyvä paikka :)

Hengissä ollaan mutta aika helvetillisessä tilanteessa. Kiitos kommentoijille TT Allanille ja Titalle, vastaan teille lähiaikoina, kun saan tämän muun elämän tasapainoon. Ja kirjoitan tästä kaikesta jotain, mutta juuri nyt en siihen kykene

Tämän blogin tarkoitus on ollut toimia kakkosbloginani, jossa olen voinut täysin anonyymisti kirjoittaa itselleni vaikeista ja vaivaavista asioista. mutta kuten aina, kun kirjoittaa julkisesti netissä, voi käydä niin, että sivulle eksyy joku, jonka tuntee oikeassa elämässä.

Onko nyt käynyt niin, että ystäväni ovat tämän jotenkin löytäneet? Jos niin on, olen pahoillani mitä sanoin ystävyydestämme (olen siitä pahoillani joka tapauksessa lukevat he tätä tai eivät ja poistin tekstit), en tarkoittanut sitä niin. Olen vain niin väsynyt olemaan jotenkin varpaisillani ja siihen, että olen aina (ollut) pettymys jossain asiassa, kohde siitä miksi on vain vaihtunut. Olen halunnut olla hyvä ystävä ja 100% mukana aina kaikessa ja jättänyt itseni ja omat haluni taka-alalle. Välillä on ollut jopa niin, etten edes itse tiedä mistä pidän ja mistä en. Mutta se on tietenkin oma ongelmani ei teidän.

Jos olette tänne löytäneet tienne, laittakaa joku merkki vaikka sähköpostilla, niin tiedän, että kaikki kiikastaa nyt kirjoittamistani asioista. Ymmärrän hyvin jos olette pahoittaneet mielenne, se ei tietenkään ollut tarkoitukseni.

Olen puhunut ystävistäni liian voimakkaasti, en oikeasti ole niin harmistunut, surullinen ja hiukan peloissani kylläkin. Suoritin hiukan editointia parin edellisen postauksen kohdalla.

Annan tämän asian nyt olla